Hei, minä olen Alma! Olen ohjaaja, ja haluan kertoa sinulle esityksestä nimeltä Kuohu. Tai oikeastaan, eihän sellaista esitystä vielä ole olemassakaan. Sitä on nimittäin vasta alettu harjoitella!
Ihan pian herää luonto ja koko Myllykolun metsä ja näyttämökin eloon. Silloin alkaa esitys nimeltä Kuohu muotoutua lopulliseen asuunsa. Kun kesä ehtii keskikohtaansa, on myös esitys valmis. Uskoisitko, että näytelmän käsikirjoittaja Silja näkee jo lumen alla veden väen tanssimassa? Vielä siihen tarvitaan aika paljon mielikuvitusta, mutta kesällä vesi herää eloon, samoin kuin metsä ja jopa kivet!
Teatterin tekeminen alkaa jo kauan ennen kuin harjoitukset alkavat. Minä pidän ajattelusta, lueskelusta, sohvalla makailusta ja pitkistä kävelyretkistä. Näytelmän aiheet kulkevat ajatuksissa mukana ja pikku hiljaa alkaa mielikuvituksessa muodostua kuvia.Se on vähän kuin haaveilua siitä millaisen esityksen haluaisin tehdä. Jo viime toukokuussa istuskelimme Siljan mökillä ja ideoimme näytelmää. Millaisia henkilöitä haluaisimme nähdä, mistä asioista esitys voisi kertoa?
Silja alkoi kirjoittaa, minä odottelin malttamattomana tekstiä ja samalla jo pyysin mukaan näyttelijöitä, pyysin myös puvustajan, lavastajan, maskeeraajan, muusikon ja koreografin. Kaikille kerroin innoissani esityksestä ja he innostuivat myös, ja lupasivat tulla mukaan. Ideat ja haaveet ovat niitä ensimmäisiä asioita joita esityksestä on olemassa ja jotka voidaan yhdessä jakaa.
Sitten tuli käsikirjoitus valmiiksi. Nyt kun se on kaikilla kädessä ja voimme lukea sitä yhdessä, olemme jo pitemmällä. Nyt on kevät!
