Välillä helottaa aurinko, välillä satelee ja tuulee. Kuohun harjoitukset ovat nyt aina ulkona säällä kuin säällä. Enää ei tarvitse sulkea silmiä ja kuvitella, miltä kohtaukset näyttävät. Täytyy siis pitää silmät auki ja tarkkana jotta ehtii nähdä kaiken, mitä näyttämöllä tapahtuu. Harjoitukset imevät mukaansa valtavalla voimalla. Kuohun maailmoissa ei muista mitään muuta!
Esityksen valmistumiseen tarvitaan muutakin kuin ohjaaja ja näyttelijät. Harjoituksia ovat ohjanneet minun lisäkseni myös musiikin säveltäjä Pekko, joka on harjoituttanut lauluja sekä Iiris, joka tekee tanssit. Laulut ovat soineet ladossa, joka palvelee näytöskaudella kahviona. Yhtenä iltana ladossa harjoiteltiin tanssejakin kun ulkona oli liian kuuma!
Ohjaajana on mielenkiintoista seurata toisten pitämiä harjoituksia. Laulu alkaa pienestä hyräilystä. Näyttelijät kuuntelevat Pekon nauhoittamia lauluja ja tapailevat niitä. Pian jo sävel jää mieleen ja mietitään että miten hirvet laulavatkaan, tai miten mahtaa laulaa keiju, joka on jäänyt loukkoon…
Myös tanssiharjoitukset alkoivat pikku hiljaa. Ensin lämmiteltiin, kuunneltiin kehoa ja rentouduttiin. Sitten jo mietittiin veden aaltoja ja kädet lähtivät liikkeelle. Iso näyttelijäjoukko lainehti kuin meri. Se olikin hyvä, koska veden väen tanssia tehtiin. Kuvassa näet Kuohu-keijun roolipuvussaan ja veden väen tanssin pyörteissä.
Isossa työryhmässä on hyvä työskennellä, sillä ideoita on usein yhtä monta kuin on päitäkin niitä keksimään. Kaikki vievät esitystä omalla tavallaan eteenpäin. Näin suurta näytelmäproduktiota ei kukaan voisi yksin suunnitella etukäteen. Iiris näki heti Kuohun ja Korennon ensikohtaamisen liikkeenä, samoin kivinen labyrintti lähti elämään uudella tavalla koreografin ideoista. Pari kahviossa vaihdettua sanaa saivat Veden väen alkukohtaukseen uutta tuulta. Tämän kaiken keskellä pitää vain osata tarttua ideoihin! Samalla jo lavastustyöryhmä tarttuukin reippaasti juurakkoon tuolla metsässä… Kaikki kulkee eteenpäin kohti ensi-iltaa.
No comments:
Post a Comment