Ei katsomassa, vaan tänä kesänä näyttelemässä! Päätimme tehdä hypyn tuntemattomaan ja kokeilla siipiämme näyttämöllä, tutussa kesäteatterissamme Hämeenkyrön Myllykolussa. Silja Sillanpään ihana keijukaissatu Kuohu vei heti mukanaan. On etuoikeus saada olla mukana tekemässä tätä uutta hauskaa ja jännittävää luontosatua, jonka syvempi sanoma on tärkeä ja ajankohtainen. Olemme koko perhe mukana: äiti ja neljä lasta (6kk-9v) näyttämöllä ja isä auttaa vähän lavastuksessa. Rakensivatpa isä ja pojat myös suojaisan lepopaikan kuusen juurelle nelivuotiaallemme, jotta tämä jaksaisi kahden näytöksen sunnuntaitkin!
Näytelmässä mukana olevat lapset aloittivat harrastuksensa jo huhtikuussa ohjaaja Alma Rajalan vetämässä Vesikerhossa, ovathan he näytelmässä Veden lapsia. Siellä tutustuttiin, leikittiin ja maalattiin. Kaikki tekeminen johdatti kohti tulevaa Kuohu-näytelmää. Eläydyttiin kiven, metsän ja veden maailmoihin. Ja ohjaajasta kasvoi huomaamatta suuri idoli - nimi Alma Rajala löysi tiensä moniin hämeenkyröläisiin iltapalapöytiin.
Harjoituksia on nyt joka päivä ja siellä vierähtää aina monta tuntia, säässä kuin säässä. Vauva kulkee äidin mukana puvustajien loihtimassa uniikissa, esiintymisasuun kuuluvassa kantoliinassa, nelivuotias kirmaa pitkin Myllykolua isompien tyttöjen mukana heitä kovin ihaillen, ja 9-vuotiaat kaksospojat käyttävät kaiken ylijäävän ajan ulkoilmateatterin tekniikkaan perehtyen. Lavastaja ja äänimiehet ovat saaneet kovasti kyseleväiset apulaiset!
Ensi-ilta on vasta tulossa, mutta nyt jo voin kiitollisena todeta, että keväinen aavistukseni taitaa toteutua. Teatterikesästä tulee meille hyvin mielenkiintoinen, opettavainen ja antoisa. Ulkomaanmatkat haalistuvat kokemuksena tämän rinnalla. Itse tekeminen opettaa ja antaa onnistumisen kokemuksia vailla vertaa. Oman tekemisen lisäksi voi ihailla oikeiden näyttelijöiden ammattitaitoista työskentelyä. Ahaa-elämys on myös ollut nähdä teatterin muiden ammattilaisten työ näytelmän eteen. Puvustajien, lavastajan, koreografin, maskeeraajan ja säveltäjän luovuudella ja taidoilla ei tunnu olevan rajaa ollenkaan!
Näyttelemään ei tähän hienoon satuun enää pääse, mutta katsojaksi kannattaa lähteä! Silja Sillanpää on kirjoittanut tämän näytelmän nimenomaan Myllykolun herkkää luontonäyttämöä ajatellen ja on siinä mielestäni erinomaisesti onnistunut. Käsikirjoitus hurmasi heti ensi lukemalta. Kieli on kaunista ja sadun luontosanoma tärkeä. Kuten kyröläiseen maisemaan hyvin sopii - tämä näytelmä on Runsauden Sarvi! Suosittelen kaikille, vauvasta vaariin!
Päivi Välimäki
No comments:
Post a Comment