Pieni pala kerrallaan...

On jännittävää mennä harjoituksiin Myllykoluun: joka päivä tapahtuu jotain uutta! Milloin on Pekko säveltänyt uuden laulun tai Satulia ommellut uuden puvun, milloin on matkaan tarttunut uusi työryhmän jäsen. Näyttämökin muuttuu jatkuvasti, lavastustyöryhmä tekee kovasti töitä, ja näyttämölle nousee metsää ja louhikkoa. Pieni kuusikin sai siirron katsomon eturivistä näyttämön nurkkaan!

Harjoituksissa on nyt ollut välillä tosi paljon väkeä. Onhan meitä kaiken kaikkiaan iso porukka, kun mukana on Veden lapset ja vanhemmat, nuoret hirvet ja vanginvartijakivet. Silloin on kaikkien oltava tarkkana, jotta ohjaajan neuvot eivät livahda ohi korvien. Välillä hiotaan jotakin pientä yksityiskohtaa, ja muut joutuvat odottamaan. Sellaista teatteri on... Mutta pikkuhiljaa päästään yhä isompia kappaleita eteenpäin. Yksittäiset repliikit järjestyvät sujuviksi kohtauksiksi, kohtaukset lomittuvat toisiinsa. Välillä näytelmä pääsee jo vauhtiin - ja sitten taas keskeytetään. Korento kompastelee, Kuohu unohtaa tekstin ja Veden lapset vaativat vessataukoa. Mutta joka päivä päästään askel eteenpäin kohti valmista esitystä!